perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pekingissä kaikki on paremmin

Joudun pyytämään anteeksi kaikkia Kiina-valituksiani. Ne eivät ole koskeneet Kiinaa vaan Wuhania.

Kävimme siis Pekingissä ja siellä oli ihanaa! Lähikaupassa myytiin popkorninjyviä ja halloumia, pääsin seikkailemaan hipstereille taidemestoille ja oluelle vielä hipstereimmille hutongeille. Saimme asua ihanassa asunnossa, jossa oli kirjahylly ja taidetta, keskuslämmitys, lämpimällä vedellä pesevä pesukone, tiskikone, uuni ja salakuuntelulaite (tämä ja lähikaupan juustotiski korreloivat varmasti selitystä kaipaamattomalla tavalla). Kadut oli rakennettu valmiiksi ja jalkakäytävillä pystyi kävelemään, taksin sai kättä heiluttamalla ja lipunmyyjät puhuivat englantia. Taksikuskit eivät polttaneet ajaessaan eivätkä bussimatkustajat sylkeneet lattioille. Meistä otettiin huomattavasti vähemmän valokuvia.

- "Te sanoitte, että Pekingissä on paljon ihmisiä, mutta täällähän on tosi rauhallista!" huomautti vanhempi Barbi tarkkaillessaan taksin ikkunasta maailman ruuhkaisimmaksikin luonnehdittua parinkymmenenmiljoonan asukkaan kaupunkia.

Wuhan antaa ihmiselle ihan omanlaisen perspektiivin.

Myönnetään, meillä oli tuuria. Ei takseja kuulemma tavallisesti saa Pekingissäkään, mutta satuimme kaupunkiin poikkeustilan aikaan, pitkän pyhän viikonloppuna. (Ei, täällä ei juhlita pääsiäistä vaan hautojenlakaisua. Kunhan nyt sattui kaksi hautafestivaalia samaan ajankohtaan.) Kun kansalliseen vapaapäivään yhdistyi taivaan kirkastava navakka pohjoistuuli, me saimme illuusion järjellisesti toimivasta kiehtovasta metropolista.

Tilastojen mukaan Pekingin saastelukemat ovat Wuhania korkeammat, mutta ilmeisesti vaihteluväli on suurempaa kuin täällä meidän tasaisessa harmaudessamme - välillä on kirkasta ja välillä apokalyptistä. Ja toki myös Pekingin luvut saattavat olla totuudellisempia kuin muualla, koska ulkopuoliset tahot kontrolloivat niitä tarkemmin. Oli miten oli, kaupunki näyttäytyi meille parhaimmillaan.

Iso osa viihtyvyydestä johtui kuitenkin myös asuinkortteeristamme, joka oli eri todellisuudesta kuin tämä wuhanilaisemme. Sain pohdittavakseni onko omalla tavallaan palkitseva minimalismini sittenkään ollut paras ratkaisu viihtyvyyden kannalta. Tai no, eipä siinä kauheasti pohdittavaa ole. Mutta vielä tämänkin ylitse nousee ajatus sosiaalisesta elämästä, joka oli ja olisi toisella tavalla mahdollinen Pekingissä. Tapasin mahtavia tyyppejä, paikallisia suomalaisia ja läpikulkumatkalla olevia, sellaisia joiden kanssa voi mennä ja helposti viihtyy aamuyön puolelle siellä hämärillä hutongeilla.

Olen erityisen iloinen matkasta siksi, että talven harmaina päivinä Kiinaan tutustuminen näyttäytyi täysin kutsumattomana ja turhana: miksi matkustaa mihinkään kun kaikkialla on kuitenkin yhtä synkkää. Tämän matkan jälkeen pystyn kannattelemaan jopa ajatusta Kiinaan paluusta.

Hieno maa tuo Peking!

6 kommenttia:

  1. Mites pitkään teillä on Wuhania jäljellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei paljon mitään. Eli ehkä hyväkin etten tiennyt Pekingin ihmemaasta ennen tätä, olisi voinut vertailu tehdä arjen hankaluuksista vielä turhauttavampia.

      Poista
  2. Eli siis blogin nimi on pikemminkin Wuhan-ilmiö?

    Kyllähän tuo tosiaan kuulostaa jo paljon kotoisammalta ja paremmalta, uskon, että arkeen tekee ihan merkittävän eron se, pystyykö esim. viestimään kanssaihmistensä kanssa vai ei.

    (Meinasin jorista jotain siitä, että ehkä Pekingillä on vanhempana kaupunkina Wuhaniin nähden jotain etua, mutta sitten Wikipedia kertoi, että Wuhaninkin historia ulottuu 3500 vuoden taakse, että ehkä olen vain hiljaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä on tietysti vähän surkuhupaisaa, että ihminen lähtee maailman toiselle laidalle ollakseen myyty silloin kun olosuhteet muistuttavat mahdollisimman pitkälti niitä joista on lähtenyt. Mutta näin se tuppaa menemään.

      Ja tosiaan, kyse ei liene historian pituudesta vaan vallan ja kaupan keskittymisestä (1900-luvulla). Shanghai ja Peking on ovat oma todellisuutensa ja loppu Kiinaa sitten jotain muuta. Tai ainakin näin Kiinaa paremmin tunteva pöytäseurueeni väitti: että viisitoista vuotta sitten Peking oli monessa suhteessa kuin Wuhan nyt. Viidentoista vuoden päästä Wuhan sitten ehkä Peking. Sitten voin leuhkia, että olin täällä silloin vielä kun tämä oli autenttista Kiinaa... Hah!

      Poista
  3. Mä niin ymmärrän tämän!! 4 vuoden Malesian Wuhanin jälkeen kohti vihreämpiä nurmikettiä, paratiisia, jossa oli kaikkea!!!! Se oli mieletöntä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! (Paitsi että me ei kyllä päästä muuttamaan sinne vihreille niityille, kuten te. Mutta onneksi kyse on myös ollut vähän lyhyemmästä ajasta... ;))

      Poista