lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hiipivä päätös, vaaniva todellisuus

Vuosi sitten kesällä elimme teoreettisesti jännittäviä aikoja. Minä sekä mieheni, suurmetsuri Kyösti Hitachi*, olimme molemmat väitelleet muutaman kuukauden välein, minä olin äitiysvapaalla kolmannen lapsemme kanssa (ja niiden kahden aiemmankin) ja miehen tohtorikoulutettavan toimesta oli jäljellä muutama kuukausi. 

Käytännössä arki oli hyvin vähän jännittävää.

Syksyllä suurmetsuri, KTT, sai postdoc-paikan ensin Helsingistä ja sitten Kiinasta. Kuvittelin ensinmainitun vastaanottamisen sulkevan pois jälkimmäisen, mutta Kiinan pestin toteutumisessa olikin joustoa. Ja loppukeväästä kävi ilmi, että voimme sekä syödä että säästää: jos lähtisimme Kiinaan, tohtori Hitachin työ Helsingissä jatkuisi sen jälkeen. 


Meistä huolettomampi, Kyösti, on pitänyt Kiinaan lähtöä jo pitkään faktana, mutta minä olen halunnut ajatella, että ehkä ja kenties. Että en usko, ennen kuin näen viisumin passissani. Nyt lähtö on sovittu suurmetsurin työnantajan kanssa, työsopimus Wuhanin yliopistoon pilkistää tärkeiden papereiden laatikosta ja kahdelle vanhimmalle lapselle on varattu päiväkotipaikat yliopiston päiväkodista.

Työhönottoterveystodistuksessa kysyttiin kaikki normivaivat.

Pikku hiljaa pitänee minunkin hyväksyä: olemme lähdössä ensi vuodeksi Kiinaan. Kolmen kuukauden kuluttua. (Vaikka viisumia ei passissa olekaan.)

Seuraavaksi pitää kai kertoa lapsille.

* Kysyin mieheltä miten hän haluaa itseään kutsuttavan uudessa blogissani. Tämän siitä saa.

11 kommenttia:

  1. Voi kuinka jännittävää!! :)

    VastaaPoista
  2. Minä ja tylsästi nimetty Insinööri nauretaan täällä keksit suusta tyrskyen Suurmetsurille. Siis parasta ikinä! Etenkin tämä sinun mahtavan monipuolinen nimen käyttö: välillä Kyösti ja joskus Tohtori Hitachi :D niin joo ka ihan kiva tämä uusi blogikin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin pelkään, että satunnaiset lukijat ovat vaikeuksissa tämän monipolvisen nimen kanssa... Mutta epäilen, että alusta asti mukana olleille jää kerrasta mieleen ;)

      Poista
  3. Luulen kans, että variointi nimen kanssa on välttämättömyys. Toisaalta saat tekstiisi sulosointua: kultainen Kyöstini, suloinen suurmetsurini,...

    Kysyin ajatusleikkinä puolisoltani hänen toivettaan. Se on Kuningasrakastaja. Hänen kohtalonsa on pysyä taka-alalla blogini kiinnostuksenkohteiden ulkopuolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muahahaa! Vaadin ehdottomasti Kuningasrakastajaa fiittaamaan blogiisi :D

      Poista
    2. Äh. No, lupaan harkita jotain Erityiskirjoitusta.

      Poista
  4. Hei jee, uusi ulkosuomalaisblogi, ja melkein tästä samoilta "huudeilta"... Jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kivaa! Ja kiitos itsesi vinkkaamisesta - olenkin kaivannut vertaisblogeja lukulistalleni :)

      Poista
  5. Päädyin toisen blogisi kautta tänne ja sanon vaan, että lycka till ja hyvin se menee. Yksi tuttu lähti myös miehen post-doc paikan perässä Kiinaan, Nanjingiin. Vanha blogi: http://an-gina.blogspot.com ja Kiinan tiukkojen palomuurien vuoksi avattu toinen blogi: http://anginajamuitasairauksia.wordpress.com. Asuvat tällä hetkellä Sveitsissä, mutta "Kiinassa" - tägättyjä juttuja näyttää arkistosta löytyvän. Tsemppiä muuttohässäköihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kiitos paljon lukuvinkeistä! Kävin lueskelemassa, ja opin heti paljon hyödyllistä - kuten sen, että ei olisi kannattanut perustaa Kiina-blogiani Bloggeriin :D No, saa nähdä mitä ratkaisuja teen blogialustan suhteen, kunhan sinne saavumme...

      Niin ja pahoittelut hitaasta kommentoinnista, lomalaisen palomuurit ovat estäneet internettailua :)

      Poista