- "Ai mihin ottaa mukaan?" kuului pöydästä.
Kerroimme sitten vihdoin Suuren Uutisen lapsille, jotka suhtautuivat asiaan olankohautuksella. Vähänpä ymmärsivät, ymmärsin. Tiedon syventämiseksi katselimme iltapuhteiksi Googlen kuvahausta Wuhanin kuvia, ja huomasin, että kaupunki onkin aika lailla eri puolella maata kuin mitä muistelin aiemmin katsoneeni.
 |
| Kuva Wikipediasta. |
No hups. Mutta tuonne Jangtse-joen rannoille siis suuntaamme juustohöylinemme lokakuussa. Wikipedian opettamana tiedän, että kyseessä on Kiinan kymmenenneksi suurin kaupunki - siis Kiinan Kouvola - mutta Suomen Kouvolasta poiketen kaupungissa on kymmenisen miljoonaa asukasta.
 |
| Kas, Wikimediasta. |
Ilokseni olen oppinut myös, että kaupungissa on metro. Minua suurempaa tulevaisuuteenorientoitumista osoittaa, että suuri osa netin kuvahaun löytämistä Wuhanin kuvista on arkkitehtuurihavainnekuvia suurhankkeista, ja tämäkin metrokartta kuvaa vuoden 2016 tilannetta. Tätä nykyä linjoja lienee kolme.
Kampusalue, josta meille osoitetaan asunto, sijainnee tuon vaaleanpunaisen - olemassaolevan - linjan varrella, Guangbutunin pysäkin lähettyvillä. Paikallisen kontaktimme, miehen entisen työhuonetoverin, mielestä kampusalueelta poistuminen on kuitenkin lähestulkoon tarpeetonta. Ja minulle lapsineni vaikeaa.
Aloitan kapinoimalla, vaikka en mitään uudesta asuinpaikastamme tiedäkään. Tai mitään ja mitään, olihan tässä jo monta virkettä.
Jännää jännää! Toivottavasti ei kuitenkaan ihan liian jännää. Mutta sillä tavalla sopivasti, ettei siellä kampusalueella kykkiminen ihan vie hermoja.
VastaaPoistaOletko sä sitten juustohöylän varressa (onko siellä juustoa?) kotiäitinä? Meneekö lapset johonkin hoitoon / kouluun (ehkä nyt esikoista tarkoitan)?
Juuri nyt ei tunnu liian jännältä - ehkä koska lapset eivät saaneet mitään akuuttia kriisiä. Hyvällä tavalla jännältä vain.
PoistaMä olen varmaan pääosin kotiäitinä. Kaksi vanhinta menee päiväkotiin (en tiedä tuntimääristä vielä), mutta nuorin on siihen kiinalaisittan liian nuori. Puheissa on ollut pientä aktivitteetiä minullekin yliopistolla, mutta saa nyt nähdä miten sen kanssa käy - se on ehkä ajankohtaista vähän myöhemmin. Varmaan aluksi keskityn elämän organisoimiseen ja lasten muuton pehmentelyyn...
Relevantteja huomioita. Elämä ilman juustohöylää (saati juustoa!) kuulostaa tarpeettoman hankalalta. Vaikka kiinalaisilla on salettiin joku vinha keksintö tähänkin, jos eivät juustohöyliä harrasta.
VastaaPoistaKivaa, että iso kaupunki, muttei kuitenkaan niin iso että taju lähtee. Ton kokosia meillä on Euroopassakin, eli varmaan ihan kotoisaa!
Joo, juustohöylä ja tiskiharja ovat kyllä ehdottomia mukaanpakattavia. Mutta jos syömme kolmesti päivässä kampuksen kantiinissa, kuten paikallisagenttimme neuvoi, kummallekaan ei liene hirveästi käyttöä...
PoistaJännä kyllä nähdä minkälainen on tuon kokoluokan kaupunki Kiinassa. Asukaslukuhan on aika lähellä esimerkiksi New Yorkin väkilukua - asumiskokemuksena odotan tästä kuitenkin aika erilaista.
Länsimaisia ruokia saattaa tulla ikävä, mutta aijai miten hyvää oikea kiinalainen ruoka enimmäkseen on! Kaipaan sitä kamalasti.
VastaaPoistaJoo, itse odotan kyllä innoissani sitäkin puolta (ja teen samalla henkistä työtä sen suhteen, että täysiaikaisessa lihattomuudessa pitäytyminen ilman kielitaitoa voi olla ylivoimaista...) Lasten - etenkin sen nirsoimman - kohdalla kyllä mietin, että kauanko tottuminen uusiin makuihin kestää. Riittääkö vuosi?
PoistaJa kyllä, leipää, maitoa ja juustoa tulee ikävä - olkoon miten hyvää vain paikallinen keittiö...