maanantai 27. lokakuuta 2014

Iik!

"Jännittääkö?" kysyy likimain jokainen tapaamani tuttu. Lähtöön on nyt kolme yötä, eli kysymys on sinänsä ihan järkevä hyvänpäiväntervehdys. Tunnen kuitenkin oloni kummajaiseksi, kun vastaan että ei. En tiedä tarpeeksi jännittääkseni.

Alue, joka aiemmin tunnettiin makuuhuoneenamme.

Kiinan elämämme järjestyminen on täysi mysteeri. Jonkun on määrä tulla meitä lentokentälle vastaan - toivottavasti riittävän massiivisella kulkuneuvolla - ja meille on kuulemma varattu hotellin paras huone. Minkä hotellin, sitä emme tiedä. Meille on myös olemassa asunto. Millainen, sitä emme tiedä. Mistä tai keneltä saamme avaimet - no, toistan jo itseäni. Asunto on joko kalustettu tai ei ole, eli aloitamme matkamme joko sänky- tai lakanaostoksilla. Kumpaakaan sanoista en muuten oppinut kiinan-kurssillamme. Osaan ostaa olutta ja kyniä (sinisiä ja punaisia).

Joku varmaan auttaa.

Kaappeja ja laatikoita olen käynyt hiljalleen läpi, ja minulla on jonkinlainen käsitys siitä mitä aion pakata. Jos tuo käsitykseni ei mahdu viiteen matkalaukkuun, pitää pakata vähemmän. Suurmetsuri on lomalla koko keskiviikon ja vasta torstaina lähdemme, eli onhan siinä aikaa hermostua monta kertaa. Toistaiseksi pakkaaminen on näkynyt tavallista ahkerampana pyykinpesuna, minkä en olisi uskonut olevan mahdollista, mutta niin vain matkailu avartaa.

Lentomatkaa on turha jännittää, koska jos nyt joku on varmaa niin se, että edessä on kaksikymmentäneljä tuntia silkkaa painajaista.

Jos jännittää haluaisi, voisi viettää yönsä pohtimalla löytääkö nirso esikoinen jotain syömäkelpoista ruokaa Kiinan kansantavallasta. Ja miten pääsen liikkumaan turvallisesti yksin kolmen lapsen kanssa.

Mutta siksi minulla kilo kaurahiutaleita mukana. Ja pelikortit. Eiköhän niillä alkuun pääse.

8 kommenttia:

  1. !!!

    Kiitos. Kaipasinkin hieman naurua tähän päivään. Ja ihailua reipasta asennettasi kohtaan.

    Sen verran osaan tällaista "yhdistä sanaparit" -leikkiä, että ymmärrän kaurahiutalekilon ja nirson esikoisen liittyvän yhteen, mutta miten pelikortit ja turvallinen liikkuminen? Meinaatko haastaa uhkatekijät tiukkaan pokerimatsiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina - olet loistava mittari kryptiselle kirjoittamiselle: jos ei puoliammattilainen scifilukija ymmärrä tekstiä, on mennyt överiksi :D

      Mutta meinasin siis notta voimme pelata kotona korttia - jos ei liiku mihinkään, ei tule turvallisuusriskejäkään. Eittämättä pokeriskenaario olisi huomattavasti dramaattisempi, etenkin kun menettäisin lapset ensimmäisessä kädessä. Eli foldaan.

      Poista
  2. Oijoi! Miten huimaa. Ja miten huipusti kirjoitit! Mä jännitän jo ihan huvikseni täällä sun puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä siksi mua ei jännitäkään! Olen onnistuneesti ulkoistanut tunteen :D Ja kiitos!

      Poista
  3. Mua kiinnostaisi kovasti että miten teidän Suomen pään asunnon käy? Tai auton? Tai muiden isojen asioiden joita ei voi varastoida?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varastoidaan ne ;)

      Asunnon kanssa tehtiin loistava diili yhden kaverin kanssa - hän tulee asuntoon vuokralle, mutta pidimme pienen makuuhuoneen (tuon kuvassa näkyvän) oman irtaimen varastotilana. Meidän ei tarvitse siis roudata kamoja sen kauemmas! Ja auto menee lämpimään talliin viettämään sapattivuotta. Eli kaikki odottaa meitä täällä kun palaamme, juhuu!

      Poista
  4. Eikös riisi ole kaikkien nirsojen lasten lempiruokaa, joten ei tosiaan mitään hätää. Ja jos tietäisi etukäteen, missä sängyssä ja missä lakanoissa nukkuu, niin sehän olisi kuin anoppilaan menisi. Hyvä asenne siis, eipä ne asiat jännittämällä järjesty. :)

    VastaaPoista
  5. Kiehtova blogi, jään seuraamaan Kiinan-seikkailuanne!

    VastaaPoista