Miniloma HK:ssa

Vanhoina hyvinä aikoina tammikuussa, kun vanhempieni olivat meillä kylässä, karkasimme Suurmetsurin kanssa hääpäivän viettoon Hankouhun. Tämä tarunhohtoinen kohde tunnetaan myös Wuhanin liikekeskustana - jossa olen käynyt tähän mennessä kolmesti, ja niistäkin reissuista yksi suoritettiin sivuille vilkuilematta imigranttivirastoon. (Kyösti vähän mutisikin, että pitikö nyt niin kauas ja Wuchangissa olisimme olleet jo perillä.)

Tässä kohtaa voisi aiheellisesti kysellä, että kannattaako valittaa kaupungin tarjontaa jos ei kotikulmiltaan poistu, niin kannattaa: matka meiltä hotellille kesti hyvät kaksi tuntia. Metrolla. Minä lähdin matkaan hyvissä ajoin suunnitelmanani poiketa kaikkiin ihaniin kahviloihin ja baareihin lukemaan ja kutomaan ja siemailemaan kuohuviiniä, mutta niiden osalta tarjonta näytti olevan yhtä runsasta kuin Wuchangin puolella eli vaelsin suoraan hotellille asti. Turhaan eivät nimenneet sitä Shangri-laksi.

Hitachin lähestyessä onnelaa töittensä jälkeen päätin tsekata meidät nopeasti sisään, mutta se ajatus muuttui sitten monipolviseksi performanssiksi passittomuudesta ja sisäänkirjautumisen mahdottomuudesta. Lopulta pääsimme sisään lähettämällä vastaanottoon skannatut passien nimiölehdet. Kansallinen turvallisuus oli jälleen hallinnassa. (Ei kai meille nyt tullut mieleenkään, omassa kotikaupungissa!)

Illallistimme nuhjuisessa ranskalaisessa ravintolassa aiemmin samana iltana googlatulla "Wuhanin baarikadulla", joka ymmärrettävästi oli varsin hiljainen torstai-iltana. Siksi hämmästyksemme olikin suuri kun verrattain varhaisen illallisemme jälkeen katu edessämme parveili nuoria ja musiikin jytke kaikui Victoria Clubista.

Eihän siinä ollut mitään vaihtoehtoja, semminkin kun kyseessä oli varmasti ainoa yhteinen ulkoiluiltamme Wuhanissa. Ovihenkilökunnan yritettyä keskustella kanssamme kiinaksi, paikalle haettiin mies, joka esittäytyi johtajaksi. "Welcome to my club", hän sanoi ja ohjasi meidät seisoskelupöytään täpötäyden yökerhon keskelle. Kyllä, kello oli yhdeksän illalla. Suurmetsuri tilasi kaksi olutta, minkä jälkeen meidät ohjattiin pois pöydästä ja baaritiskille. Kiertävinä antropologeina ymmärsimme nopeasti, että seisoskelupöytiin vaadittiin minimitilaus, 6 tai 12 oluen luokkaa, kun taas istumapöytiin lisäksi viskipullo sekä naposteltavaa.

Puvut ja töyhtökampaukset, wuhanilaiset diskohain tunnusmerkit.

Baaritiskillä kun olimme, yritimme saada folkölimme sijaan drinkkejä, mutta eksoottiset pyyntömme "rommista ja kolasta" sekä "ginistä ja tonicista" aiheuttivat suurta hämmennystä henkilökunnan keskuudessa. Se on meille täällä vallitseva asiantila, joten emme hätääntyneet vaan jatkoimme sinnikkäästi pullojen osoittelemista sekä kännyköiden käännösohjelmien käyttöä. Lopulta baarityttö näytti rommipulloa ja kännykältään tekstiä: "This wine with coca-cola tone?" Kyllä, juuri niin!

Kyöstin ginikokis oli vähän eksoottisempi.

Yökerhossa oli enemmän ohjelmaa ja dj:itä kuin turkulaisissa yökerhoissa yhteensä, mutta myös jännittävä tapa miksata jokaisesta biisistä vain 30 sekuntia. Niin mielelläni kun olisin Sandstormin jorannut ihan kokonaan.

Vaihdoimme siis baaria, jossa oli tällä kertaa astetta sinnikkäämpi tarjoilija. Tilasimme kaksi olutta ja saimme kuusi. Ja siis sen pöydän. Tämän paikan vetonaulana oli ulkomaalaisia tiskijukkia sekä elävä laulaja, ja puolenyön aikaan useammassa pöydässä viriteltiin syntymäpäiväonnittelut. Sitten ihmiset jo pakkasivatkin tavaransa ja lähtivät kotiin.

Tolkun väkeä nämä kiinalaiset: heti töistä baariin niin pääsee ihmisten ajoissa nukkumaan ja taas aamulla ihmisinä töihin. Kauhean raskasta on elämä jossain Espanjassa, kun yökerhot aukeavatkin vasta yhden aikaan. Onneksi oli nuorempi siellä ollessaan.

No mutta. Espanjalaiseen uloslähtöaikaan hyppäsimme siis taksiin yökerhon edessä (kolme niistä kuudesta oluesta käsilaukussa), minkä jälkeen puhkuin koko matkan Suurmetsurille miten paljon parempaa elämämme olisi Hankoussa, kunnes tämä muistutti, että ei niitä takseja ollut sielläkään ollut ilta-aikaan. Ja niin, ehkäpä taksin saisi yöllä Wuchangissakin. Tuskin tulen kokeilemaan.