lauantai 22. marraskuuta 2014

Taksiongelma

Suomessa kohistaan Uber-taksipalvelun maahantulosta. Omasta näkökulmastani suomalaisten taksien suurin ongelma on niiden kova hinta, jonka lisäksi on tietysti teoreettinen saatavuusongelma jos haluaisi saada vuoka-auton juuri valomerkin aikaan. Mutta todellisiin ongelmiin pirssimarkkinoilla olen törmännyt täällä, ostopalveluiden luvatussa maassa. Enkä tarkoita epärehellisiä taksikuskeja, joista Forexissa varoiteltiin, vaan sitä etten edes pääse taksin penkille epärehellisen kuskin joskus löytääkseni.

Lennosta taksin löytäminen on kellonajasta riippuen joko haastavaa tai mahdotonta. Jos kellonaika on haastava, saa pysäytettyä auton ja kerrottua (eli näytettyä kännykältä) määränpään, kuski useimmiten pudistelee päätään ja jatkaa matkaa. Eikä ainoastaan meille vaan myös paikallisille. En ole varma johtuuko tämä siitä, että taksi olisi tilattu muualle, eikö kuski tunne osoitetta vai eikö vain halua meitä kyytiin tai ajaa tähän suuntaan. Paikallisten taksinmetsästys tapahtuu melko päättäväisellä asenteella, punaisissa valoissa avataan ovi ja juostaan perässä jos kuski pudistelee päätään ja yrittää kaasutella pois. Minulla on vielä vähän hiomista tuossa.

Toki taksin voi tilata - jos kielitaito antaa myöden - mutta ei ruuhka-aikaan, mikä tarkoittaa vähintäänkin koko aamua sekä iltapäivää ja iltaa.

Itselleni ongelma on akuutti, koska liikkuminen on työlästä: bussit ovat täysiä, vaunuilla mennään takaovesta, mutta matka pitää maksaa etuovella, metroihin ei ole hissejä (ja metrot ovat täysiä) ja äärimmäisen harvoin pääsee yhdellä kulkuneuvolla määränpäähänsä. Puoli-ilmainen taksikyyti olisi siis varsin houkutteleva.

Nimittäin puoli-ilmaista se on: tähän astiset taksimatkamme ovat olleet kahden euron hujakoilla. Näin maallikkona voisi ajatella, että miksi ei vain laiteta sanotaan vaikka pariakymmentätuhatta taksia lisää liikenteeseen; matkustajia ilmeisesti riittää. Ja niin riittäisi työntekijöitäkin, kuvittelisin, kun missä tahansa kaupassa on viisi asiakaspalvelijaa siinä, missä Suomessa olisi yksi. Tai useammin nolla.

Uber ei taida tässä auttaa. Toivottavasti paikallisviisauden kertyminen auttaa.

4 kommenttia:

  1. Kun on ollut 10 vuotta töissä taksikeskuksessa on tietty aika vahva näkemys tähän asiaan, joten ehkä hillitsen luentoni täällä missä sitä ei kaivata.
    Sen sijaan toivotan hyvää viikonloppua ja kiitän kun bloggaat, näitä Kiinasekoiluja (ja kaikkia muitakin kirjoituksiasi) on niin kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku kerro ihmeessä näkemyksesi! Ainakin jos se liittyy tähän kiinalaisen saatavuusongelman spekuloimiseen. Uberistä mulla ei itselläni ole suurta näkemystä - muutamat kolumnit aiheesta luettuani lievästi hämärältä vaikuttaa...

      Poista
  2. Kiinalaisten taksien saatavuusongelmasta, Shanghaissa kylläkin, oli juuri puhetta luennoitsijoiden kanssa tällä viikolla. Olen Aasian liiketoiminnan kurssilla amk:lla tällä hetkellä, mistä johtuen oli Kiinassa liikkuneita luennoitsijoitakin.
    Ilmeisesti nyt viimeisen vuoden aikana on yleistynyt se, että taksi tilataan sosiaalisen median kautta. Olisikohan ollut Wechat se ohjelma, mistä oli puhe. Ja tämä on tehnyt sen, että taksin saaminen ainakaan lennosta tai muutenkaan kai on aivan mahdotonta nykyään.
    En ole blogiasi ennen kommentoinutkaan, mutta mielenkiinnolla kyllä seuraan. Nyt osui niin lähelle aihe, että piti jakaa tämäkin pienen pieni tiedonjyvä.

    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit! Ja joo, olen huomannut Wechatissani tuollainen toiminnon (niille, jotka eivät tiedä, niin Wechat on Whatsupin kaltainen palvelu, joka on yleisin täällä), mutta kun sekin applikaatio on vain Kiinaksi :D (Ehkä sitä ajan myötä pystyy oppimaan käyttämään.)

      Paikallisilta kyllä olen ymmärtänyt, että ruuhka-aikaan ei saa taksia edes tilaamalla... Onneksi arkisin pystyn liikkumaan lasten kanssa ruuhkien ulkopuolellakin, jos vähän taktikoi. Illat ovat hankalampia.

      Opiskelun iloa, kuulostaa mielenkiintoiselta :)

      Poista