keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Lomalla luksuksessa

Kävimme paratiisissa. Paratiisissa, jossa aurinko paistoi, meri kohisi ja ravintoloiden ruokalistat oli kirjoitettu hanzi-merkkien lisäksi kyrilisillä. Sanyassa.

Matkaa edeltävä viikko oli sujunut puisevissa tunnelmissa: Wuhanissa oli kylmää ja savusumuista ja arki oli asettunut täydellisen yllätyksettömiin asemiin. Bikinien pakkaaminen ei siis olisi voinut osua palkitsevampaan ajankohtaan.

Tervehdin lämmintä henkäystä lentokoneen portilla kuin kauan kadoksissa ollutta ystävää, ja hotellihuoneen ovella kohtasin uuden ystäväni luksuksen. Suurmetsuri oli hotellinjohtajan kanssa kirjeenvaihdossa selvitellyt mihin huoneeseen meidänkokoisemme perhe mahtuisi, ja havaitsimme, että ei yhtään pienempään kuin kaksikerrroksiseen parinsadan neliön sviittiin. Myönnän, kirmasin hotellihuoneessa kuin kevätlaitumelle päästetty parsinavettahieho.

Ylläolevasta johtuen en Sanyasta tiedä vieläkään mitään. Hitachin esittäessä tohtorinrooliaan konferenssissa, minä puin lapset triplakellukkeisiin ja hauduttelin niitä hotellin uima-altaassa aamupalasta illalliseen. Illallisen jälkeen kävelimme lähempään sektoriin merenrantaa aaltoja laskemaan. Yleisen onnen huipentumaksi myös yksi Suurmetsurin kollegoista oli tuonut mukanaan perheensä, ja kerran Suomessa tavattu esikoisen ikäinen tyttö nousi vähintäänkin elämän parhaiden kavereiden joukkoon: ystävä, joka puhui suomea!

Kaikki oli siis sanakirjamääritelmän mukaisesti täydellistä.

Mutta itkuhan siitä sitten tulee, ilosta. Ystävämme aurinko, uima-allas ja leikkitoveri jouduttiin jättämään ja palaamaan "kylmään ja saasteiseen Wuhaniin". Laitoin tuon lainausmerkkeihin esikoisen sanomaksi, koska tokihan omat repliikkini olivat ponnettomia esityksiä siitä miten mukava kuitenkin kotiin on palata.

Suurmetsurin itku tuli uloskirjautumisen hetkellä, kun ilmi kävi, että sähköpostissa keskusteltu hinta ei ollutkaan koko ajalta vaan per yö. Että hupsista. Eipähän tule totuttua liikaan luksukseen. Ja oikeastihan moinen luksus on tietenkin täydellisen paheksuttavaa. Hyh.

6 kommenttia:

  1. Mun täytyy nyt ihan ekana kehua, miten hullun hyvin sä kirjotat. Ja sitten, että kuulostaapa tosiaan täydelliseltä! Jestas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinä taas kirjoitat kyllä maailman parhaat kommentit! <3 Eli kiitos kaunis, lämmittää oikeasti mieltä.

      Poista
  2. Noni, mitäs mä sanoin! Sanya on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän sinä tosiaan sanoit! Voisitko vielä sanoa, että Wuhan on ihan mahtava mesta ja loppuvuosi sujuu kuin unelma?

      Poista
  3. Toi hetki kassalla on toinen mitä mä en kestä ravintolaruokailujen lisäksi. Läheisten pettymykset tai huonon puolen huomaaminen täydelliseksi/sopivaksi luullussa: en kestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä oli vähän rajamailla: tokihan ylimääräinen rahanmeno harmittaa, mutta toisaalta meitä ei huijattu, vaan kyse oli Suurmetsurin huolimattomasta sisäluvusta. Eli eipä siinä auta kuin niellä ketutuksensa ja maksaa. Ja tehdä siitä hyvä tarina.

      Oli se meinaan hieno huone.

      Poista