Totuus on tuolla ulkona

Onneksi en tainnut koskaan kirjoittaa auki suunnitelmaani viiltävän tarkkanäköisestä yhteiskuntakriittistä blogista. Se on sitten seuraava projektini.

Yritin siis äsken useamman minuutin googlata vahvistusta kuulemalleni teorialle, mutta ensimmäiseltä hakusivulta ei löytynyt kyselytutkimusdataa eikä piirakkagraafia. Eli arvaillen edetään.

Ja tiedän, että toistan itseäni, mutta en mitenkään pysty liioittelemaan huomiota, jota saan ja saamme lapsiemme kanssa liikkuessamme. Eikä se johdu vain heidän ulkonäöstään, vaan myös ja ennen kaikkea lukumäärästä. Keskustelin ilmiöstä naapurimme kanssa, joka yllätti minut selittämällä, että valtaosa paikallisista uskoo, että yhden lapsen politiikka on vallalla kaikkialla maailmassa. Vähän varovasti hän sitten vielä varmisti, että eikö niin, että tehän saatte siis - saatteko te hankkia ihan niin monta kuin vain haluatte.

Pienen tyhjäkäynnin jälkeen tajusin, että kansainvälinen media ei tosiaan ole samalla tavalla täkäläisten arjessa kuin länsimaiset pikaruokaketjut. Ja että tällaisiin tuloksiin voidaan päästä rautaisella mediakontrollilla.

Ilman kielitaitoa on mahdotonta antaa lausuntoja kiinalaisesta mediasta tahi koulujen opetusmateriaaleista. Ne muutamat englanninkieliset julkaisut, joita seuraan, ovat varmastikin yhtä tarkan kontrollin alla, mutta omanlaisin tavoittein. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on kuitenkin listannut kiinalaisen lehdistönvapauden kuudenneksi viimeiselle sijalle maailmassa. Ja lehdistön lisäksi täällä tunnetusti säädellään myös internetin käyttöä. Tämänkin jutun julkaistessaan tietokoneeni luulee olevansa Los Angelesissa. Parka.

Tiesittekö muuten mikä maa on ykkösenä maailman lehdistönvapausindeksissä? No Suomi. Siihen suuntaan tänään kiittäen kumarran, sopivasti itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa. Tiedonvälityksen vapaus on hieno asia.