torstai 7. toukokuuta 2015

Kivijalkataloudesta

Ostan yleensä ruokamme kalliimmanpuoleisesta supermarketista, josta saa eurooppalaista juustoa ja luotettavan näköistä lihaa (kyllä, ostaisin heidän jauhelihaltaan auton), ja jonne pääsee kätevästi bussin ja metron yhdistelmällä ja usein taksilla kotiin, jos sattuu kulkemaan keskipäivällä.

Täydennysostoksia teen lähikaupoista: kananmunia ja tofua marketista, (makeaa paahto)leipää leipomosta, viiniä herkkukaupasta ja banaaneja hedelmäkaupasta. Kassillisen ruokaa saa helposti koottua puolentusinasta kauppoja. Ja kun tarkemmin ajattelee, jos ei söisi juustoa, eikä muutenkaan olisi länsimaalaisen rajoittunut, ostoksille ei tarvitsisi poistua sataa metriä kauemmas varmaan ikinä.

Kortteliamme ympäröi kivijalkaliikkeinä kaksi ruokakauppaa, kaksi hedelmäkauppaa, pesula, pari herkkupuotia, kaksi pankkia, kahden eri teleoperaattorin myymälät, lemmikkieläinkauppa, paperitarvikekauppa, kauneushoitola, kolme kampaamoa, lastentavaraliike, jossa myös vauvauintipaikka, kolme lastenvaateliikettä ja lasten kenkäkauppa, viisi verholiikettä (en ymmärrä, miten vähemmällä pärjäisi!), kaksi kahvilaa, pitseria, kaksi apteekkia, pari teehuonetta, ilmastointilaitekauppa, keittiöliike, viinakauppa, kolme kiinteistövälitystoimistoa, alusvaateliike, teleportti, ravintoloita, joogakeskus ja kaksi terveysklinikkaa. Noin muutamia mainitakseni.

Kadun yli astumalla valikoima kasvaa rautakaupalla, ikkunaliikkeellä, vihannes- ja lihatorilla, musiikki- ja tanssikoululla, rumpukoululla, autopesulalla ja soitinliikkeellä. Viereisestä korttelista löytyy myös autokoulu, optikko, muotiliikkeitä, akupunktiohoitola, kuntosali, vuodevaateliike ja lankakauppa. Ja tietysti runsaasti vaihtoehtoja aiemmin mainittujen palveluiden osalta.

Suomessahan usein kuulee haikailtavan kivijalkakauppojen perään. Tai siis Helsingissä kuulee. Muissa suuremmissa kaupungeissa surraan keskustan kuolemaa ja haja-asutusalueella pohditaan, että olisi kivaa, jos olisi pankki alle 200 kilometrin päässä. Mutta kaikki tietenkin ymmärtävät, että kivijalkatalous ei vain voi nykymaailmassa toimia, ja onhan se kätevää, kun kaiken saa kerralla sittarista.

Enkä minä kyllä ihan aidosti ymmärrä, miten pelkästään pähkinöitä ja keksejä myyvä liike korttelissamme voi kannattaa - etenkin kun pähkinöitä ja keksejä saa myös kolmesta naapuriliikkeestä. Eikä aina ilmeisesti kannatakaan, sillä korttelissa on juhlittu uuden kaupan avajaisia vähintään kahdeksan kertaa reilun puolen vuoden aikana - saatan olla seonnut laskuista.

Ilmeisesti kaupan perustamiskustannukset eivät ole turhan korkeat, ja aina kannattaa yrittää. Tai jotain. Olisi tosi kiva lukea aiheesta vaikka joku taustoitettu blogipostaus.

(No ei ole teleporttia. Tarkistin vain oletteko hereillä.)

6 kommenttia:

  1. Olin jo ihan haltioissani tuosta teleportista! Hitsit ettei sittenkään.

    VastaaPoista
  2. Ei liity aiheeseen, mutta onko kiinalaiset äidit oikeasti semmosia tiikeriäitejä?
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahan pistit. Tarkoitatko tiikeriäitiydellä sellaista koulussa ja elämässä menestymiseen piiskaamista? Jos, niin ymmärtääkseni vastaus (ainakin keskiluokassa) on kyllä. Mutta en juuri tunne teini-ikäisiä tai heidän vanhempiaan, jotta osaisin omakohtaisesti tuota todentaa. Tiikeriäitiys ei ehkä näyttäydy siellä hiekkalaatikolla niin selkeästi - varsinkin kun siellä istuu mummot eikä äidit :D

      Lapsen koulutus on kyllä ihan keskeistä täällä. Se kuuluu jo taaperoikäisten lasten vanhempien puheissa.

      Poista
  3. Joo, jotain sellaista stereotypiaa tarkoitin. Huomaako just räikeitä kasvatuseroja esim. Suomeen?

    Mielestäni olet rohkea tyyppi ja on mielenkiintoista lukea blogiasi. Itselleni lapsen kanssa matkustaminen Helsinkiin kesälomakatkalle on jo jonkin sortin eksoottinen elämys. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisten erojen listaaminen on aina äärimmäisen vaarallista. Etenkin jos lähtee yleistämään omaa pientä kokemuspiiriäni vaatimattomaan miljardiin ihmiseen :D

      Sen sanottuani, tuolla meidän hiekkalaatikoilla on ollut huomattavissa ehkä suomalaisesta yleislinjasta poikkeavaa oman lapsen kieltämättömyyttä: ei käsketä odottaa vuoroa, ei opeteta että kädestä ei saa ottaa, eikä välttämättä puututa edes suoranaiseen tönimiseen. Eli meikäläiset yhdessä leikkimisen säännöt puuttuvat usein. (Toisaalta sitten oman lapsen vieressä tönötetään kiipeämistä vahtimassa, ja minua pidetään varmasti täysin vastuuttomana, kun annan lasten kiipeillä yksinään.)

      Mutta kun sitten komennetaan jostain syystä - vanhempien tottelemattomuutta esimerkiksi - komentaminen tapahtuu usein läpsäisemällä/lyömällä, eli fyysinen kuritus on varsin näkyvää täällä.

      Ja kiitos :) Mutta ei kai Helsingin eksoottisuus tästä vähene ;)

      Poista