keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kolme (kiinalaista) näkökulmaa saasteisiin

Upotetun kuvan pysyvä linkki 

Törmäsin Twitterissä tällaiseen meemiin, jonka tarkoitus on luonnollisesti olla sarkastinen. Vähän itsekin hämmästyin, kun tajusin, että kuvan viesti ei oikeastaan olekaan ristiriitainen. Ei ainakaan tietyssä kiinalaisessa ajattelumallissa.

Suomalaisena, ja sillä tiedolla mikä meillä on ilmansaasteista, pitää helposti käsittämättömänä sitä, että kiinalaiset hyväksyvät tällaisessa ympäristössä elämisen. Tai siis minä olen pitänyt. Että miksi ette vain sano, että nyt riittää! (Näin sen esitin kiinan-opettajalleni.)

Myönnän auliisti, että otantani kiinalaisesta mielenmaisemasta on äärimmäisen kapea, mutta vähäisissäkin kanssakäymisissä olen saanut oppia, että Sha Rui Sairaanhoitaja ei täällä päivät pitkät suunnittele vallankumousta ja harkitse maastamuuttoa myrkyllisen ilman takia, vaan suhtautuu asiaan aivan toisin kuin me. Siis minä.

Ensimmäinen näkökulma on juuri tuo kuvan esittämä lausahdus. Suurmetsurin tutkijakollega perusteli saasteongelman hyväksymistä sen tilapäisyydellä. Koska Kiina on vielä kehittyvä maa, tulee ihmisten hyväksyä maan rakentamisesta aiheutuvat haitat. Ajattelutavan mukaan ongelma poistuu, kun maa on kehittynyt odotetulle tasolle. Valmis. Saasteet ovat uhraus, jonka tämä sukupolvi kestää, jotta tulevilla sukupolvilla olisi asiat paremmin.

Keskeisimmät ajatukset tästä ovat toistuneet myös muissa keskusteluissa: saastuttaminen on välttämätöntä, jotta saavutetaan muun maailman kehitystaso. Kiinan-opettajani vertasi tilannetta länsimaiden teollistumisen aikakauteen, jolloin kiistatta varmasti jossain Englannin teollisuuskaupungeissa on näyttänyt samalta kuin Wuhanissa nykyään. Ja voihan tosiaan olla niin, että 7% talouskasvua ei saavuteta ilman tätä.
 
Toisen, kenties vielä raflaavamman näkökulman minulle esitti amerikkalaistunut kristitty kiinalainen, joka on muuttanut perheineen viisivuotiskaudeksi Wuhaniin. Kysyin eikö häntä ahdista kasvattaa lapsiaan näin saastuneessa ympäristössä. (Ehkä ihan hyvä, etten ole toimittaja, vaikka näin värittymättömiä kysymyksenasetteluja osaankin laatia.) No ei oikeastaan, hän vastasi. "Päiviemme pituus on määrätty."

Maahanmuuttaneena maastamuuttajana hän ei kenties ole edustavin keskivertokansalainen, mutta tekisi mieleni sanoa, että ilman kristittyä vakaumustakin näin ajattelee valtaosa väestöstä. Ainakin jos katsoo ihmisten halua ajaa ilman kypärää ja kännykkään puhuen skootterilla väärään suuntaan valtatietä. Tai ihan vain ilman turvavöitä autossa.

Kolmas reaktio on maan lähihistoriaan peilaten varsin ymmärrettävä kokemus siitä, että asiaan ei voi vaikuttaa. Meillä ei ole kokemusta demokratiasta tai mielenosoittamisesta, vastasi kielenopettajani tuohon ylempänä esittämääni kysymykseen. Asiat ovat kuitenkin paremmin kuin ennen, hän jatkoi. "Voimme keskustella ja kritisoida näitä kysymyksiä julkisesti." Hän mainitsi myös kiinalaisen Pekingin saasteita käsitelleen dokumenttielokuvan, jonka jälkeen aihe on ollut tapetilla.

On kuitenkin mahdotonta vaikuttaa, koska asia on niin monimutkainen, hän summasi. (Ja maa kehittyy, kuten muistatte.) Sitten hän alkoi puhua kiinalaisten suuresti arvostamasta "kasvojen" konseptista. Miten tärkeää on se miltä näyttää, miten ihmiset usein ulkoisin tunnusmerkein esittävät rikkaampia kuin ovatkaan. En ensin ymmärtänyt miten tämä liittyi saasteisiin, mutta siten, että on tärkeämpää ylläpitää hyvää imagoa kuin lähteä huutelemaan ikävää kritiikkiä.

Ja voihan siitä joutua vankilaankin, ajattelin. Tai okei, sanoin. Sitten nauroimme, samalla miettien mitäköhän se toinen mahtaa ajatella. Siis minä mietin.

Eli mennee vielä hetki ennen kuin näemme kiinalaiset barrikadeilla. Mutta ei pidä syyttää passiivisia kansalaisia. He tekevät sen tulevien polvien hyväksi.

10 kommenttia:

  1. Olipas ihan todella kiinnostavaa. Jotenkin helpottunut olo tuli tästä, vaikka en oikein tiedä miksi. Ehkä siksi, että heillä on kuitenkin joskus aikomus lopettaa ylenpalttinen saastesuitsutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos pystyit lukemaan tässä jotain toivoa. Mun on ollut vähän vaikea kuvitella sitä hetkeä, jolloin todetaan, että "valmis", nyt riittää. Ja jos se hetki tuleekin, onko silloin enää mitään pelastettavaa?

      Tosin Tiina Raevaara juuri kirjoitti Long Playhin Marsin asuttamisen suunnitelmista. Ehkä ne alukset ovat valmiita kun Kiinakin.

      Poista
    2. Tulen myös onnelliseksi siitä, että muutkin kuin minä tuplakommentoi.

      Poista
    3. Anteeksi: poistin tuplakommentin ja nyt sinä näytät vain omistuiselta :D

      Poista
    4. Omistuiselta, voi kääk ja lol :'D

      Poista
    5. Pitäiskö mun nyt kostoksi poistaa tuo mun kommentti ja sitten se olisitkin sinä, joka näyttää omistuiselta? No, en viitsi olla lapsellinen. Ja sitä paitsi, minä näytän omistuiselta muutenkin lähes aina, niin että olen tottunut.

      Poista
  2. Nämä sun jutut on todella mielenkiintoisia! Itse en ole edes käynyt Kiinassa joten heidän ajattelutapansa on minulle aika vieras. Lukemani mukaan kuitenkin ainakin virallisen johdon puolelta ympäristökysymykset ovat nykyään pinnalla, tosin nähtäväksi jää millä aikatalulla ja voimalla ne sitten lopulta toteutetaan. Positiiviselta kuitenkin minusta vaikuttaa tavallisten kiinalaisten ajattelutavassa luottamus (tulevaan / hyvään / johtajiin / kehitykseen), vaikka se länsimaisesta järkinäkökulmasta onkin ehkä lähinnä sietämätöntä kituutusta..
    Nostan kyllä teidän perheelle hattua positiivisuudesta ja selviytymisestä selvästikin aika hankalassa ympäristössä ja byrokratiassa. Itsekin ulkomailla asuneena tiedän byrokratiaongelmat, mutta Euroopassa sentään asiat toimivat joka paikassa edes jotakuinkin samaan tyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joskus tuolla blogin varhaispuolella kommentoin Kiinan sitoutumista päästöjen *kasvun lopettamista* vuonna 2030. (Löytyy tuon ekoahdistus-labelin takaa.) Mutta tämä aikataulu ainakin on sellainen, joka ei kyllä paljon toivoa Kiinalle ja maailmalle anna...

      Ja kiitos! Siitä positiivisuudesta en nyt aina niin tiedä, mutta pärjätä on pakko :)

      Poista
  3. Todella hyvä kirjoitus. Mainio toimittaja olisit! Ellet olis jo aivan erinomainen bloggari. :D

    Ensimmäinen kiinalaisargumentti on sukua Kiinan kannalle mm. ilmastoneuvotteluissa. Sen mukaan Kiinalla on oikeus tietyn kehitystason edellyttämiin päästöihin. Ja että historiallisten päästöjen perusteella länsimailla on toistaiseksi suurempi vastuu kannettavanaan päästöjen vähentämiseksi. Kannassaan Kiina on ymmärtääkseni ollut järkkymätön, vaikka tekee kyllä myös omaa vähähiilistä politiikkaansa (koska näin vähennetään riippuvuutta ulkomaisesta kivihiilestä).

    Mutta palaan vielä siihen sun saastemaisemakollaasiin (vai instajournalismiin?). Siinä on näin länkkärin silmään vahva poliittinen viesti: että päätöksenteossa ja taloudessa lyhyt perspektiivi on tarpeeksi. Kiina on EU:n suurin tuontimaa. Kiina, jossa kaupunkimaisema on savunharmaa ilman filttereitäkin. Ja siis EU:n, jolla on maailman tiukimmat normit teollisuuden päästöille. Eikö tää nyt ole yhtä suurta oman oksan sahailun historiaa.

    Globaali ympäristöpolitiikkahan perustuu vastuuseen tulevista sukupolvista. Mutta kuluttajille, joiden päivien pituus on määrätty, riittää lyhyempikin perspektiivi. Ja arjen etiikka, riippumatta maanosasta, niin monesti ulottuu vain omien päivien päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Otan lämmöllä vastaan asiantuntijatahon kehut!

      Epäilen, että kehitysargumentti on peräisin juuri viranomaistahoilta. Koska saasteiden olemassaolo (kuulemma siis) tunnustetaan nykyään kiinalaismediassa, tällä argumentilla saadaan kansa hyväksymään tilanne. Ehkä kulissien takana vimmatusti mietitään toisiakin tapoja tuottaa kasvu, mutta no. Vaatinee siinamaista optimistia toivoa niin :)

      Onhan se tosiaan kyllä harvinaisen kaksinaamaista siirtää omat likaiset työt naapuriin ja sitten ostaa lopputuotteet hyvällä omallatunnolla takaisin. Kun tietääkseni sama ilmakehä ulottuu meille Eurooppaankin.

      Pysäyttävää oli ajaa junalla Nanjingista Wuhaniin. Ensin tunti harmaata, sitten puoli tuntia taivasta, sitten tunti harmaata. Eli tosiaan, ihan (nykyihmisen) itsekkäistä näkökulmista toivoisi vähän nopeampaa muutosta.

      Poista