Hyvä viikko

Viime viikko oli hyvä viikko. Se vaati hyvin vähän. Ja äärimmäisen paljon.

Ensinnäkin oli aurinkoista ja lämmintä. Olkoonkin aivan yhtä saasteista, mutta se ei vain tunnu niin pahalta, kun taivas on sininen. Ihmismieli on sillä tavalla jännä.

Tähän väliin huomio, jonka pitäisi olla itsestään selvä, mutta jonka merkityksen tuntuu aina unohtavan: koskaan milloinkaan ei saa muuttaa pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevaan kohteeseen marraskuussa. Se moninkertaistaa minkä tahansa muuttoon liittyvän alkukurjuuden ja on vain yksinkertaisesti tyhmää.

Toiseksikin löysimme kivan puiston läheisen järven rannasta, joka oikoreitin löydyttyä on vielä aiempaa lähempänä. Kivaksi puistoksi tässä yhteydessä määritellään aukea ruohokenttä, jossa voi lennättää leijaa, ja hiekkakuoppa lasten leikittäväksi. Meidän ei siis tarvinnut tyytyä pihamme vaatimattomaan leikkipaikkaan eikä myöskään lähteä kävelymatkaa kauemmas.

Sekin vielä: emme lähteneet mihinkään kävelymatkaa kauemmas. Suurmetsuri hoiti kauppa-asiat ja minä hyväksyin sen, että me emme vain nyt sitten kertakaikkiaan tee mitään.

Viikonlopun oli määrä kruunata jo itsessään hyvä arkiviikko - sovin Kyöstin kanssa meneväni uimaan lauantaina ja sunnuntaiksi olin järjestänyt ratsastustunnin minulle ja tytöille. Ne suunnitelmat vaihdettiin sitten oksennustautiin, mutta oikeastaan sekin sujui ihan leppoisasti. Suurmetsuri ei sairastunut, joten minä sain lasten oksennusten siivoamisen hinnalla maata koko viikonlopun vuoteessa ja lukea kirjaa. Täytyy sanoa, että olen elämässäni tehnyt huonompiakin vaihtokauppoja.

#nofilter

Valitettavasti siinä sängynpohjilla maatessamme keväinen sää hylkäsi Wuhanin. Keskipäivällä on savusumusta ja sateesta puolihämärää. Tästä ja lasten pitkittyneestä päiväkodinaloituksesta tympääntyneenä otin ja toteutin kenties uhkarohkean, kenties täysin järjettömän idean: ostin lomalennot aurinkoon neljälle. Suurmetsuri jää Wuhaniin ahkeroimaan kalmanlinjojensa kanssa.

Plussapuolella viikko hengityskelpoista ilmaa (kyllä, ymmärrän hengityslomalle lentämisen absurdin ja ekorikollisen ulottuvuuden), lämpöä ja uima-allas. Miinuspuolella maailman ruuhkaisimpiin kuuluva matkustussesonki ja kolmisenkymmentä ruokailua vieraassa paikassa yksin lasten kanssa.

Arvasitteko jo? No tietysti Sanyaan.